En keksi otsikkoa

Moikka! 

Taas tuhat vuotta viime kerrasta. Nykyiset kuulumiseni liittyvät lähinnä vaan inttiin. No puhutaan nyt sitten mun arjesta. Arki on Kajaanissa ja Kainuun Prikaatissa. Olen täällä 9 kuukautta ja palvelen lääkintämiehenä. Suunnittelin jopa jääväni vuodeksi tänne, sillä olisin halunnut käydä RUKin, mutten sitten päässykään sinne jostain kumman syystä. Ehkä en sittenkään näyttänyt tarpeeksi motivoituneelta sinne.., en osaa sanoa. Olisihan se ollut kiva, jossain lähikapakan keskusteluissa ollut mainita sekin. Erityisesti vanhemmat mieshenkilöt ovat hyvin kiinnostuneita, siitä, onko käynyt intin ja mikä on ns. sotilasarvo. Takana on nyt sitten 3 kk ja puoli vuotta jäljellä. Uskokaa tai älkää, tuntuu, että aika on mennyt äkkiä kaikesta huolimatta. Tämä tuohu ei mua kyl kauheesti kiinnosta - ainakaan välillä, mutta näinhän tuo palvelus vain etenee. Joo, ja olen kyllä joutunut aika moneenkin otteeseen hankaluuksiin sun muihin "hällä väliä"-asenteeni takia. Ette uskokaan kuinka paljon odotan reservin aurinkoa. 

Tarkoituksenani olisi mennä intin jälkeen opiskelemaan oikeustieteitä. Oikeustieteitä voi opiskella Turussa, Helsingissä ja Rovaniemellä. Todennäköisimmältä näyttää Turku. Haluisin sitten siitä mennä poliisille töihin syyttäjäksi tai komisarioksi. En osaa yhtään sanoa, miksi uravalintani ovat melko persoonallisia. Erikoisinta tässä vielä on se, että eniten haluaisin olla jonkun henkirikospuolen hommissa. Tämä ei ole ehkä tavallisin 20-vuotiaan miehenalun "unelma-ammatti"? 

Hmm, huomaan tässä, että kirjoitustaitoni alkavat ruostua kovasti..

Toivottavasti seuraavan päivitykseen ei mene näin pitkää aikaa!

<3 Antti.

Tänne vain vielä lisää ongelmia!

Heippa taas pitkäst aikaa!

Aloitetaan nyt viime aikojen kuulumisilla ja mietteillä. Viime aikoina on jotenkin tuntunut kerääntyvän se kuuluisa paska kerralla niskaan. Asioilla jostain kumman syystä on tapana mennä sitten totaalisesti kerralla pieleen.

Olen ihmetellyt sitä, miten yksin loppujen lopuksi sitten kuitenkin olen. Kun kerran tarvitsisit apua, niin kukaan ei auta. Ystävät, suku ja yhteiskunta ovat kääntäneet takkinsa. Vannotaan kyllä toki aina "pyydä vaan, jos tarvitset jotain" ja niin edelleen. Mutta sitten kuitenkin lupaukset ovat vain pelkkää sanahelinää. Henkilökohtaisesti yleensä itse saan (lue siis, että joudun) olla auttamassa. Ja toki myös mielelläni autan "ystäviäni" hädässä. Toivoisin kuitenkin jonkunlaista vastavuoroisuutta, mutta ei. No muttei sitten asiasta sen enempää vaikka voisin asiasta tarinoida vaikka kuinka pitkään - ei näitä kuitenkaan kukaan lue, niin miksi rasittamaan itseään. Sainpahan ainakin vähän purkaa.

Mutta sitten hieman iloisempiin asioihin. Lähdin keskiviikkona matkan päälle. Menin Turkuun, jossa olin yhden yön ja sitten torstai-illalla laivaan. Kyseessähän oli ensimmäinen kerta, kun olin Turku - Tukholma -risteilyllä. Reissusta tuli kyllä melko ikimuistoinen. Aivan hassu sattuma sattui jo satamassa. Noin puoli tuntia ennen laivaan pääsyä kuulin, että kyseessä on Seiskan bileristeily *syvä huokaus*. Ilmankos sinne pääsikin niin halvalla.. Näinpähän kaikki valtakunnan minijulkut. Risteily oli ikimuistoinen edellä mainitun bileristeilyn lisäksi myös siinä, että en ikinä ennen ollut ollut risteilyllä, jolla olisi porukka ollut niin humalassa kuin tuolla. Kaikesta huolimatta kuitenkin oli kiva reissu ja pääsi vähän paskaa arkea karkuun. Lisään kuvia matkalta - joita tosin ei kyllä liiemmin tullut otettua - myöhemmin kun saan ladattua kuvat koneelleni!

Tiedättekö muuten tunteen, kun haluaa jotain tosi paljon, mutta sitä ei kuitenkaan voi saada?

Peace,
Antti

Ps. Pahoittelen hieman kiukkuista sävyä ja vaikeaselkoisuutta tekstissä.

Kyllä teitä kaivataan

Hei!
Tämän päivää melko herkissä merkeissä viettäneenä teki mieli kirjoittaa tänne ajatuksiani - koska tiedän, että kukaan ei näitä lue - minulle hyvin rakkaista edesmenneistä ihmisistä. Isästäni ja Johannasta.

Iskän kohdalla olen nyt vasta alkanut tajuamaan, että häntä ei ole olemassa kuin ajatuksissani. Ikävä on niin kauhea. Lähdit niin äkkiä - kunpa olisin saanut edes hyvästellä sut.


Lepää rauhassa isä! Sua suunnattomasti kaivaten! <3 :'(

Johannan kohdalla voisi kai sanoa, että en usko, että hän on poissa. Jostain syystä on vielä pieni toivo olemassa, että puhelin soisi. Voi, kunpa kaikki olisi mennyt toisin kultaseni!

Siinäpä oli tämän kertainen nyyhkyblogikirjoitus.. Aina ei mene kaikki toivotulla tavalla ja nykyään itsekin on jo oppinut arvostemaan hyvin arkipäiväisiä asioita.

- Antti

Miksi? Mikä vittu ihmisiä vaivaa?

Hei pitkästä aikaa!

Omistan tämän kertaisen kirjoitukseni kiusatuille! Huomasin Youtubessa selaillessani videota päätyneeni lopulta erittäin koskettavaan videoon. Video sai minut oikeasti ajattelemaan ja liikuttumaan kyyneliin. Video kertoi nuoresta tytöstä (HUOM. VITTU 16-VUOTIAS), joka konkreettisesti kiusattiin hengiltä. Video kosketti itseänikin henkilökohtaisesti,  sillä olen pienen ikäni saanut kestää erilaista kiusaamista, itkenyt monet kerrat itseni uneen ja monia kertoja pohtinut, että kuinka saisin luistettua koulusta pois, ettei tarvitsisi kohdata minun helvettiäni. Kiusaamista.
Miten noin kaunis nuori tyttö pakotettiin itsemurhaan? Mietin miksi? Minkä takia? En ymmärrä. Hän ei taatusti ollut tehnyt mitään pahaa. No kiusatun asemaan joutuu yleensä hyvätahtoisimmat ja massasta poikkeavat ihmiset. On sitten ylipainoinen, köyhä, rikas, anorektikko, lyhyt, nörtti, panomies, niin se ei oikeuta kenenkään joutuvan kiusatuksi. Ei kenenkään kuulu saada kestää kiusaamista. Herätkää ihmiset oikeasti! Ihmiset ovat erilaisia, mitä sitten?

17.11 & viimeajat

Helou murut!

Huomenna olisi ruotsin puhe.. No eipä jaksa stressaa, menee miten menee. Muutenkin tuntuu, että koulussa on melko rankkaa tällä hetkellä, kun kohta alkaa koeviikko. Tehtävää ja kaiken maailman esseetäkin riittää - huoh. Onneksi kohta varmaan vähän helpottaa "kiire", kun alkaa uusi jakso. Tosin jakso on ihan täynnä, mutta ei ainakaan heti pitäisi olla sitten paljon tehtäviä.

Viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä käymään yöelämässä ystävieni kanssa. En juo alkoholia, enkä voi sattuneista syistäkään mennä autolla. Rehellisesti sanottuna ei siis huvittaisi liiemmin mennä baariin, mutta tulee ainakin tyttöjä pitkästä aikaa nähtyä ja saa jutella ihan kunnolla naamakkain. Alkoholia en juo useistakaan syistä, niistä pari mainittakoon: pahoja muistoja, tulee huono olo, baari-illat maksavat satoja euroja, en ole humalassa oma itseni ja eikä se muutenkaan ole mitään muuta kun terveydelle vaaraksi. Tosin alkoholia en juo myös eräästä muustakaan syystä, joka ehkä on kaikista suurin syy, mutta se nyt olkoon kertomatta.

Kivaa olla nyt vuorostaan myös se, joka istuu apukuskin paikalla jatkuvan ajamisen sijaan. Olen nyt viikon ollut siis ilman ajokorttia, hahah! Vieläkin naurattaa se hetki, kun sain kuulla, että ajo-oikeuteni on evätty vähäksi aikaa. En rehentele tapahtuneella millään tavalla jne., mutta kerron syyn korttini menetykseen, jottei kukaan ajattele, että olisin kärähtänyt ratista. Sitä en ikinä tekisi! HV kaikki rattijuopot. "Jos otat, ota taksi!" Mutta mutta menetin korttini kun sain toiset ylinopeussakot vähän ajan sisään. Ei yhtään hyvä.. Saan jatkossa mennä muilla keinoin kouluun ja joka paikkaan, kun autolla..

Pahoittelen, etten vielä saa lisättyä kuvia blogiini. Kamerani on rikki, iik! Pitäisi ostaa uusi. Antaakahan vinkkejä hyvistä kameroista. Canon EOS 600D on kamera, jota itse olen katsonut. Varmaan melko laadukkaaseen kuvaamiseen soveltuva kamera, muttei maksa kuin 799 euroa melko hyvällä varustesetillä.
No ehkäpä joululahjaksi ostan sen itselleni. ;) Pärjään varmaan jouluun asti ihan tolla kuppasella iPhonen 5 megapikselin kameralla. Apua, nyt joudun päättämään, mitä haluan eniten. En viitsi ostaa itselleni joululahjaksi ihan kaikkea mitä haluan.

Mitä te rakkaat meinasitte tehdä viikonloppuna? Entäpä mitä haluat pukilta lahjaksi? :)

Pus hei, Antti!<3

Minun eka kertani!

Noniin tästä se lähtee! Minäkin päätin aloittaa bloggaamisen ihan silkasta mielenkiinnosta ja koska monella ystävälläni on myös sellainen. Blogi tulee sisältämään kaikkea minua ja minun elämääni koskettavia asioita. No kerronpa tässä vähän aluksi itsestäni. Olen tälläinen pitkän huiskea (196 cm) 19-vuotias juippi Kuopiosta, jossa olen asunut nyt noin kolme vuotta. Käyn lukiota neljään vuoteen ja nyt on menossa se viimeinen vuosi - huh, vihdoinkin. Valkoisen pipon päähäni saatua lähden Kajaaniin lusimaan (II/2012). Tarkeimpia suunnitelmia ei ole asepalveluksen suhteen, mutta parhaani aion tehdä ja pyrkiä aina tulemaan joukon jatkona. Asepalveluksen jälkeen aion pyrkiä yliopistoon lukemaan oikeustieteitä ja minusta tulee asianajaja. Näin ollen meikäläisellä on muutto edessä, koska paikallisessa yo:ssa ei ole oikeustieteitä saatavilla. En ole vielä tarkemmin perillä mille paikkakunnalle aion lähteä opiskelemaan, mutta ehkä eniten haluan Turkuun. Muut vaihtoehdothan ovat Helsinki ja Rovaniemi (myös periaatteessa Joensuu).


Näin blogin alkutaipaleella voisin ehkä pyytää jonkunlaisia toivomuksia ja mielipiteitä blogin ulkoasuun, yleensäkin blogiin liittyvistä asioista jne. Sana on täysin vapaa ja aloittevana kirjoittelijana otan mielellään palautetta vastaan, toki jonkunlaisen hyvän maun rajoissa, mutten kuitenkaan sorru jos haluat kertoa enemmänkin kritiikkiä jotakin asiaa kohtaan. Anna tulla vain!


Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa tänne joka päivä mitään, sillä en usko, että jokaisesta päivästä saisin mitään irti ja mitään kertomisen arvoista. Mutta kun ja jos tapahtuu jotain ja minulla on jotain asiaa/sanottavaa, niin päivitän blogiani säännöllisesti. Suunnittelin pyrkiväni ainakin joka viikko tekemään eräänlaisen viikkokatsauksen menneen viikon tapahtumista.


Onneksi olkoon luit koko tylsän kertomuksen minusta. Mutta toivottakaa onnea tulevaa "matkaa" kohti. :)


- Antti

Ps. Joskus jatkan vielä itsestäni kertomisella lisää, pus hei!