Tämän päivää melko herkissä merkeissä viettäneenä teki mieli kirjoittaa tänne ajatuksiani - koska tiedän, että kukaan ei näitä lue - minulle hyvin rakkaista edesmenneistä ihmisistä. Isästäni ja Johannasta.
Iskän kohdalla olen nyt vasta alkanut tajuamaan, että häntä ei ole olemassa kuin ajatuksissani. Ikävä on niin kauhea. Lähdit niin äkkiä - kunpa olisin saanut edes hyvästellä sut.
Lepää rauhassa isä! Sua suunnattomasti kaivaten! <3 :'(
Johannan kohdalla voisi kai sanoa, että en usko, että hän on poissa. Jostain syystä on vielä pieni toivo olemassa, että puhelin soisi. Voi, kunpa kaikki olisi mennyt toisin kultaseni!
Siinäpä oli tämän kertainen nyyhkyblogikirjoitus.. Aina ei mene kaikki toivotulla tavalla ja nykyään itsekin on jo oppinut arvostemaan hyvin arkipäiväisiä asioita.
- Antti
voi sua♥ läheisten menettäminen on kaikist kauheint mitä vaa voi tapahtuu :( voimii sulle! ja muista et sul on ympäril paljon ihmisii jotka tukee ja välittää sust :)
VastaaPoista