Heippa taas pitkäst aikaa!
Aloitetaan nyt viime aikojen kuulumisilla ja mietteillä. Viime aikoina on jotenkin tuntunut kerääntyvän se kuuluisa paska kerralla niskaan. Asioilla jostain kumman syystä on tapana mennä sitten totaalisesti kerralla pieleen.
Olen ihmetellyt sitä, miten yksin loppujen lopuksi sitten kuitenkin olen. Kun kerran tarvitsisit apua, niin kukaan ei auta. Ystävät, suku ja yhteiskunta ovat kääntäneet takkinsa. Vannotaan kyllä toki aina "pyydä vaan, jos tarvitset jotain" ja niin edelleen. Mutta sitten kuitenkin lupaukset ovat vain pelkkää sanahelinää. Henkilökohtaisesti yleensä itse saan (lue siis, että joudun) olla auttamassa. Ja toki myös mielelläni autan "ystäviäni" hädässä. Toivoisin kuitenkin jonkunlaista vastavuoroisuutta, mutta ei. No muttei sitten asiasta sen enempää vaikka voisin asiasta tarinoida vaikka kuinka pitkään - ei näitä kuitenkaan kukaan lue, niin miksi rasittamaan itseään. Sainpahan ainakin vähän purkaa.
Mutta sitten hieman iloisempiin asioihin. Lähdin keskiviikkona matkan päälle. Menin Turkuun, jossa olin yhden yön ja sitten torstai-illalla laivaan. Kyseessähän oli ensimmäinen kerta, kun olin Turku - Tukholma -risteilyllä. Reissusta tuli kyllä melko ikimuistoinen. Aivan hassu sattuma sattui jo satamassa. Noin puoli tuntia ennen laivaan pääsyä kuulin, että kyseessä on Seiskan bileristeily *syvä huokaus*. Ilmankos sinne pääsikin niin halvalla.. Näinpähän kaikki valtakunnan minijulkut. Risteily oli ikimuistoinen edellä mainitun bileristeilyn lisäksi myös siinä, että en ikinä ennen ollut ollut risteilyllä, jolla olisi porukka ollut niin humalassa kuin tuolla. Kaikesta huolimatta kuitenkin oli kiva reissu ja pääsi vähän paskaa arkea karkuun. Lisään kuvia matkalta - joita tosin ei kyllä liiemmin tullut otettua - myöhemmin kun saan ladattua kuvat koneelleni!
Tiedättekö muuten tunteen, kun haluaa jotain tosi paljon, mutta sitä ei kuitenkaan voi saada?
Peace,
Antti
Ps. Pahoittelen hieman kiukkuista sävyä ja vaikeaselkoisuutta tekstissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti